Viimeisiä viedään - kukkapenkissä

Vähän kököt kelit on pitänyt meidät sisällä tai kerhoissa, mutta omalla "lantaasilla" ei ole juuri touhuttu. En ole yhtään märkien kelien ystävä, ei vaan nappaa. Asennevamma. On vähän flunssakin pinnassa. Luisuu taas välineurheilun puolelle, mutta jos mulla olis kunnon ulkoiluvaatteet, niin... Mutta kun ei ole, niin ollaan sitten sisällä.
Nyt kuitenkin oli vedettävä huppua päähän ja kipaistava kameran kanssa katsastamaan kukkapenkkiä. Että näinkö mä oikein. Joo, näin mä. Söpö päivänlilja se siellä kukki. Näiden kanssa pitää olla nopea, sillä (ainakin viime vuonna) ne kukki nimensä mukaisesti vain päivän. Siis se yksi kukka. Että jos kukkavarressa on vaikka viisi nuppua, on aikalailla mahdollista nähdä sen kukkivan viiden päivän ajan.. Typerä kukka. Entä jos on juuri sen viikon vaikka lomamatkalla!?!? Jää kukinnat näkemättä. Toivottavasti lomamatkalla näkee sitten jotain mielenkiintoisempaa. Eksyinköhän nyt vähän.
Istuttaessani uusia taimia jätän niiden juurelle aina nimilaput. Ihan vain siksi, että onhan se nyt kiva saada kasville nimikin, jos sieltä jokin seuraavana keväänä nousee. Hyvä yritys, minä. Olisiko pitänyt arvata, että joku pieni ihminen ne laput sieltä kerää ennen kuin äiti ehtii hätiin. Tää on nyt siis vaan Päivänlilja, ehkä joku Happy Ends tai jotain... Kaunis kuitenkin, se on pääasia.

Toinen ylläri oli Sinisarja, jonka ei pitäisi talvehtia kukkapenkissä. Näiden juurakot ovat olleet ihmeen kestäviä. Taitaa olla nyt pari vuotta vanha. Yhden talven se riutui autotallissa kastelematta ruukussa (eikä muuten kukkinut seuraavana kesänä ruukussa). Viime syksynä iskin sen maahan ja totesin, että nähdään keväällä jos luoja suo. No se soi (vai miten hitossa tuo suo taipuu, Satu?) ja keväällä juurakko alkoi puskea vihreää. En kyllä uskonut, että se kukkisikin! Vähän viimetippaanhan tuo kukinta tosin menee, mutta... Hyvä yritys, kaunokaiseni :)

Vieläköhän nousee joku Matti Myöhänen?

 

Miia