Olisiko jälleen aika ryhtiliikkeen.....?

Kesä oli ja meni, ainakin kalenterin mukaan, kelistä nyt viitsi edes mainita. Tulin hetki sitten koirien kanssa iltalenkiltä ja ilmassa oli ihanaa syksyistä raikkautta. Josta tulikin mieleeni, että tarvitsen uudet lenkkarit, sillä edellisiin paskoi joku ja heitin ne menemään. Conssit jalassa viitsi juoksemaan ryhtyä. Tosin mun kroppa on sitä mieltä, että mehän ei juosta, oli sitten lenkkarit tai ei, mutta mutta... Enivei ja sillee.
Joo. Kuvittelin, että kesällähän mulla on hyvin aikaa päivittää blogia ja napsia kivoja kuvia ja - paskanmarjat. Joko mä olen umpisurkea organisoimaan ajankäyttöäni tai sitten vaan käytin sen johonkin muuhun, tärkeämpään. Tiedän kyllä mihin käytin niitä hetkiä kun lapset sattuivat nukkumaan yhtä aikaa päiväunia. Join kahvini lämpimänä (en suinkaan kuumana, koska tuli aina jotain muuta...) ja istuin kuistin portailla. Tuijottelin ryteikköön ja keskityin hengittämiseen. Koska tämä on välillä niin pirun rankkaa. Tai ehkä teen siitä vain niin rankkaa. Jos ihan hitusen löysäis ja lopettais jatkuvan sotkusta jankkaamisen ja sen sijaan kantais mukisematta niitä tavaroita, vaikka sitten 1 per tunti, paikoilleen. Tai vielä parempi - jättää ne siihen. Eivätpähän leviä uudestaan kun ovat jo levällään, right? No mutta joo. Eniten tässä nyt tihkaisee se omanajan puute (ja jäätävä tauko postaamisessa). Sillä eiväthän nämä lapsoset tietenkään enää voi yhtä aikaa niitä päiväuniaan nukkua, ehei. Isompi on alkanut jättämään unia jo kokonaan välistä, mutta sitä en sulata. Niilo saattaa pari tuntia "tehdä" unta, eli kerää sänkyynsä leluja ja leikkii hissuksiin. Mutta parasta tässä on se, että hän pysyy siellä huoneessaan. Ei huutele, ei itkeskele. Alakertaan kuuluu vain pieni töminä, josta tiedän, että tyyppi on edelleen hereillä. Pari tuntia saattaa hyvinkin kulua, ennen kuin tulee portaiden yläpäähän portille karjumaan "Avata!". No avaanhan minä.

Ja ettei menisi aivan valitusvirreksi, laitetaan vähän kuvia. Eilen kävin ensimmäistä kertaa POMPdeLUX -kutsuilla Meerillä. Voi vitsien vitsi. Luojan kiitos koot alkavat vasta 80:sta, niin ei tarvinnut Mallalle hankkia mitään. Vaikka kaivelemaanhan se tietysti jäi... Se tyllimekko, ma kualen.
Niilolle sen sijaan tuli tarpeeseen hankittua Softshell haalari harmaana, microfleecehaalari tummansinisenä ja kevyt "untuvatakki" petroolina. Nyt vain jännätään kokojen kanssa, menikö 98 liian reiluksi.
Jostain syystä en innostunut poikien sisävaatteista, vaikka kivoja olivatkin. Mallalle sen sijaan olisin löytänyt kaapillisen ihanuuksia. Maltoin kuitenkin mieleni ja odotan (jos odotan) SS16 mallistoa, alkaa silloin kokokin olla kohillaan ;)
Löysin mä itsellenikin jotain :D Mitä on syksy ilman uutta huivia.... ;)

 

Josko sitä sais taas blogielämän syrjästä kiinni, pieni ryhtiliike ois ehkä paikallaan. Tälläkin rintamalla!

 

 

Miia