17.4.2015

Ristiäisvalmisteluja


Huomenna on pääpäivä! Tirppa saa vihdoin nimen eikä minun tarvitse enää varoa mölisemästä ohi suuni ;) Järjestelyt ovat kovassa vauhdissa ja ikävä kyllä suurimpia suunnitelmia, eli tarjoiluja jouduttiin muuttamaan ihan lennosta vielä eilen. Täytyy sanoa, että pari päivää ennen ristiäisiä on jäätävää saada viestiä, ettei leipominen onnistukaan sovitusti, koska perheessä jyllää vatsatauti. Tosin, eipä siinä vaihtoehtoja ole. En todellakaan kaipaa meille vatsatautia saati halua vieraitamme sairastuttaa. Eli ei muuta kuin hätäsoittokierrokselle, kuka ehtii leipomaan näinkin lyhyellä varoitusajalla jonkinmoista täytekakkua ja voileipäkakkua. Onneksi lähipiirissä on muitakin osaavia käsiä niin saadaan kakut pöytään. Oli vain harmillisen suuret suunnitelmat täytekakun osalta, jotka ei nyt ainakaan siinä muodossa toteudu, mutta joskus toiste sitten sellainen lakritsi-suklaa unelma isketään pöytään. (Opettelen tekemään sen vaikka itse!)

Väriteeman rajaaminen osoittautui haastavaksi, joten päätin lyödä tiskiin kaikki kivat pastellit. Oikeastaan suurin vaikutus väriteemaan oli Sinellin silkkipaperivalikoimalla. Että näin. Vetäkää itse johtopäätökset oliko laaja vai ei.

On tässä huushollissa vain melkoinen siivoaminen. Kyllä tämän siivoaa ja järjestää, mutta kun parivuotiaan kanssa sen saa tehdä monen monituista kertaa, alkaa jossain vaiheessa imurin varressa roikkuminen nakertaa. Mattoakaan en uskalla laittaa lattiaan kuin vasta huomenna ennen vieraiden tuloa, joku siihen kippaa jotain kuitenkin, kokemuksella. (Kaksi olkkarin mattoa odottaa pesulaan pääsyä, toisessa kahvia kupillinen, toisessa tölkillinen olutta, kiva kiva.)
Mutta verhot ja pöytäliinat on nyt pesty ja silitetty, pom pomit askarreltu, vaatteet valittu ja kahvikupit roudattu mummolasta. Pikkuleivät saa kaupasta ja yhden kakun leipasen illalla. Että eipä tässä tarvitse kuin pikkasen siivoilla niin homma on siinä. Joo-o. Pikkasen. Mutta en ittuillaksenikaan viitsi nyt päivällä siivota, vaan odotan isännän kotiin ettei hän vain jää paitsi tästä "ilonpidosta". Roikun tämänkin tehokkaan siivousajan mieluummin päivittäen tätä totaalisen hunningolle jäänyttä blogia, jota kukaan tuskin enää edes seuraa. Ihan sama.

Kaikki ei mennyt niin kuin Strömsössä, mutta kuinka voisikaan kun ollaan Petäjävedellä. Ja Maijan sanoin, nimenhän saa vaikka kaurapuurolla. Totta. Mitä mäkin tässä panikoin. Puurokattila tulille jos muut kusee.

"Älä huoli Tirppa, kyllä me sulle nimi saadaan!"

Miia