9.12.2015

Joulu tulla jolkottaa

Paljon taas pitäisi ehtiä ennen kuin kalenteriin kilahtaa 24. päivä. Lupauduin tekemään vanhemmilleni tänäkin jouluna bataattilaatikon ja saaristolaisleivän, samalla kun teen niitä omaan joulupöytäämme.
Piparien ensimmäinen erä tehtiin kaksi viikkoa sitten ja syötiin siltä istumalta. Olen nyt muutamana iltana saanut kuulla puuttuvista pipareista kommenttia. Uhkasi mies jo ostaa kaupasta jollei ala kohta kuulua. Taidankin tältä istumalta tehdä sen taikinan. Päästään huomenna Niilon kanssa sitten taas piparipuuhiin :) Viimeksi Niilo keskittyi lähinnä taikinan syömiseen. Yhden hattivatti piparin ehdin pelastaa pellille paistettavaksi ja siitähän sota syttyi. Mennä nyt paistamaan toisen hienot tuotokset. On se omatekoinen taikina tosin niin hyvää, että menee sitä omaankin suuhun pikku biittejä leipomisen lomassa ;)
Teen taikinan aina mummoni ohjeella. Äidin kanssa tuli puhetta Niilon taikinahimosta, ja äiti sanoi, että hekin söivät pienenä taikinaa salaa jääkaapista ja silottivat pinnan, ettei mummo olisi huomannut :D Ymmärrän hyvin.

Miia
 


8.12.2015

DIY / Pakettikortit

Paketointi on ihanaa puuhaa. Tykkään, että jo paketoinnista näkyy nähty vaiva. Tosin eihän paketoinnissa mitään vaivaa ole, hauskaa tuusailuahan tuo. Taustalle joululauluja ja mukiin glögiä :)
Viime jouluna valloillaan oli kastehelmikoristelu, johon matti myöhäisenä heräsin vasta tänä jouluna. Samalla kun tekee kuuseen parit koristeet, tulee helposti myös näyttävät pakettikortit.
Läjään kuvanmukaisia pakettikortteja tarvitset:
paketin askartelumassaa (itsestään kuivuvaa)
Kastehelmi kulhon
aakkosleimasimet
pillin
kaulimen
lasin tai pyöreän muotin
tilkan vettä
 
Kaulitse taikinasta muutaman millin paksuinen levy. Pyöräytä kulhoa taikinan päällä - älä kuitenkaan paina liian syvään, tulee muutoin reikiä. Paina lasilla tai muotilla haluamastasi kohdasta. Taikina jää aika kivasti ainakin lasiin, napauttamalla lasia irtoaa kyllä siististi. Tee pillillä ripustusreikä ja paina leimasimilla nimi. Tasoittele reunat vedessä kostutetulla sormella. Käyttämäni askartelumassa oli itsestään kuivuvaa, mutta jos sen jättää pöydälle kuivumaan, se tuppaa käpristymään reunoista. Jos se ei haittaa, jätä pöydälle. Nopeutin kuivumista kiertoilmauunissa, 50 asteessa, luukku raollaan kosteuden poistumiseksi. Käpristymisen estämiseksi kääntelin pyörylöitä välillä. Simppeliä. Kannattaa kokeilla :)
Kastehelmikoristelun äiti on varmaankin ideanikkari Kaisa, jolla on ideoita joka lähtöön! Tsekkaa Kaisan blogi NO HOME WITHOUT YOU, ellei ole entuudestaan tuttu :)
 
 
Askartelun iloa!
 
Miia
 

 


6.12.2015

Harjun kupeessa - Harjun Paperi

Kuljin kolme vuotta (siis vuosina 2005-08) kouluun bussilla yliopistonkatua ja usein mietin, miten voi joku korttikauppa pysyä pystyssä tänä päivänä. Myydäänkö siellä pelkkiä kortteja? Kuka sellaisista ostaa? Samoja kortteja myydään varmaan päivittäistavarakaupoissakin. Kuinka väärässä olinkaan!
Kysehän on tietysti jo yli 60 vuotta paikallaan olleesta Harjun Paperista. Viime kesänä liityin seuraamaan Harjun Paperia instagramissa ja tajusin, että valikoimat ovat todella laajat - ja paljon muutakin kuin pelkkiä kortteja. Hyllykaupalla kortteja, julisteita, washiteippejä, lahjapapereita, pillejä, kertakäyttöastioita, koristeita, vihkoja, kalentereita, bannereita.. Valikoima on niin laaja, että suosittelen jokaisen tsekkaamaan sen ihan itse. Mutta varoituksen sana - varaa aikaa käyntiin. Turha yrittää tehdä haen vain äkkiä joulukortit -pyrähdys. Ei onnistu, testasin tänään. Kyllä, olivat avoinna myös itsenäisyyspäivänä :) Lähdin tänään ajelemaan pelkkien joulukorttien takia sinne. Eipä tarvinnut pettyä, löysin ihania kortteja (ja vähän teippiä, pakettikortteja, julisteen...)
Harjun Paperista löytyy kaikkea ihanaa myös lastenhuoneen sisustukseen. Parit julisteet täytyy kyllä käydä vielä kotiuttamassa, niin jäi kaivelemaan kotimatkalla :)
Voin lämpimästi suositella. Ties vaikka löytäisit sen jonkin pienen jutun, joka pukinkontista vielä uupui ;) Nyt lähden kaivelemaan arkistoistani pari kehystä ostamilleni korteille, jotka ovat matkalla lastenhuoneeseen :)
 
Miia
 






20.11.2015

Uusi alku tai jotain muuta shittiä

Kyllä tämän blogin kirjoittaminen on sitten kerrassaan ylivoimaista. Muistan "päiväkirjani" olemassa olon aina välillä, mutta että ehtisin jotain kirjoittamaan - sitä päivää odotellessa (no nyt se tuli). Ei siinä, kirjoittamaan ehkä ehtisinkin, mutta olen aina kirjoittanut blogia lähinnä kuvien takia. Haluan jakaa mielestäni onnistuneita kuvia, ei mitään hätäpäissään otettuja räpsyjä, joissa on sävyt päin prinkkalaa ja rajauksetkin vähän niin ja näin. Mutta tämä elämäntilanne ei nyt oikein anna periksi. Siksi olen mieluummin kirjoittamatta. Mistään. Koska ketään tuskin kiinnostaa uusi huulirasvani, saati kodinhoitohuoneen tasolle kertyneiden vaippojen määrä pahimpina päivinä (ennätykseni on 10).

Pitkän tauon jälkeen näppäimistölle hyppääminen tuntuu päivä päivältä vaikeammalta. En lupaa parantaa, vaikka haluaisin. Olen luvannut ennenkin, onnistuen surkeasti. Haluaisin olla blogistanian kuningatar, mutta tyydyn tähän kotiäidin rooliin pyykkivuorineen, kakkavaippoineen, vähän räkääkin housunlahkeessa. Olen ihan onnellinen näinkin.
Levitän nyt kuvitteellisen puhtaan valkoisen liinan pöytään ja aloitan puhtaalta.

Olen jälleen uusinut, tai pikemminkin lisännyt kuvauskalustoa. Pitkään haaveilin uudesta objektiivista, mutta sitten verkkokauppa.com läväytti niin hyvän tarjouksen tiskiin, että tuli hankittua uusi runkokin. Olympus PEN E-PL7 ja 25mm putki. Pieni runko, laadukas objektiivi ja wifi. Toimii. Objektiivi käy myös vanhaan OM-D E-M5 runkooni.
Kuvasin kaverin lapsia tuossa viikonloppuna ja tarkoitus olisi saada omistakin ne aina niin parjaamani joulukorttikuvat. Tosin ei mitään tonttulakkeja ja sohvalle riviin asetu -meininkiä. Katsotaan jääkö ihan ajatuksen tasolle. Jos lapsista ei onnistu, Urho uhrautui jo ;)

Aika menee kuin siivillä, niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin. Äitiyslomaani on alle kuukausi jäljellä, tarkalleen ottaen yhdeksäntoista päivää. Apua. Pitäisi jälleen miettiä mitäs nyt sit taas... Tai tietäisin, jos takataskussa olisi 3500e ylimääräistä. Mutta ei ole.
Malla 8,5 kk oppi alkuviikosta kävelemään ilman tukea. Ihan oikeasti kävelemään, ei mitään paria horjuvaa askelta. Uskomaton tyyppi. Kävelevä vauva :) Eipä tarvitse ainakaan harmitella, että näkeekö mahdolliset hoitotätit ensiaskeleet ;)

Ja nyt takaisin aina niin mukaviin kotiaskareisiin. Vuorossa ois tiskiä, likapyykkiä, imurointia...

Miia

6.9.2015

Legopöytä

Legot on meidän perheen ehdoton suosikki. Vaikka niitä onkin aina aivan kaikkialla. Myös siellä imurin pölypussissa. (Joudummekin joka kerta pussia vaihtaessa levittämään vanhan varaston lattialle ennen roskiin viemistä ja napsimaan palikat talteen.)

Legorakenteluille piti saada jokin paikka Niilon huoneessa, paikka johon Malla ei vielä yllä. Ratkaisu löytyi Pinterestistä ja Ikeasta. Lack pöytä. Siihen mahtuu juuri neljä pienempää Lego rakennuslevyä. Väreiksi valitsin sinisen, vihreän ja kaksi beigeä. Vettä, nurmea ja hiekkaa/maata. Harmaita en tähän hätään löytänyt (seuraavaan pöytään sitten ;)) Pöydän kanteen asennusliimaa ja levyt paikoilleen - Legopöytä on valmis. Simppeliä. Nyt eivät levyt karkaa kovemmissakaan leikeissä :)
Kuvien ottamisen jälkeen kävimme Ikeassa ja ostin toisenkin samanmoisen pöydän tälle kaveriksi. Siihen ei ainakaan vielä laiteta levyjä, vaan toimii muuna rakentelu- ja leikkipöytänä.

Minkälaisia Legovirityksiä teiltä löytyy?
 
Miia

4.9.2015

Viimeisiä viedään - kukkapenkissä

Vähän kököt kelit on pitänyt meidät sisällä tai kerhoissa, mutta omalla "lantaasilla" ei ole juuri touhuttu. En ole yhtään märkien kelien ystävä, ei vaan nappaa. Asennevamma. On vähän flunssakin pinnassa. Luisuu taas välineurheilun puolelle, mutta jos mulla olis kunnon ulkoiluvaatteet, niin... Mutta kun ei ole, niin ollaan sitten sisällä.
Nyt kuitenkin oli vedettävä huppua päähän ja kipaistava kameran kanssa katsastamaan kukkapenkkiä. Että näinkö mä oikein. Joo, näin mä. Söpö päivänlilja se siellä kukki. Näiden kanssa pitää olla nopea, sillä (ainakin viime vuonna) ne kukki nimensä mukaisesti vain päivän. Siis se yksi kukka. Että jos kukkavarressa on vaikka viisi nuppua, on aikalailla mahdollista nähdä sen kukkivan viiden päivän ajan.. Typerä kukka. Entä jos on juuri sen viikon vaikka lomamatkalla!?!? Jää kukinnat näkemättä. Toivottavasti lomamatkalla näkee sitten jotain mielenkiintoisempaa. Eksyinköhän nyt vähän.
Istuttaessani uusia taimia jätän niiden juurelle aina nimilaput. Ihan vain siksi, että onhan se nyt kiva saada kasville nimikin, jos sieltä jokin seuraavana keväänä nousee. Hyvä yritys, minä. Olisiko pitänyt arvata, että joku pieni ihminen ne laput sieltä kerää ennen kuin äiti ehtii hätiin. Tää on nyt siis vaan Päivänlilja, ehkä joku Happy Ends tai jotain... Kaunis kuitenkin, se on pääasia.
Toinen ylläri oli Sinisarja, jonka ei pitäisi talvehtia kukkapenkissä. Näiden juurakot ovat olleet ihmeen kestäviä. Taitaa olla nyt pari vuotta vanha. Yhden talven se riutui autotallissa kastelematta ruukussa (eikä muuten kukkinut seuraavana kesänä ruukussa). Viime syksynä iskin sen maahan ja totesin, että nähdään keväällä jos luoja suo. No se soi (vai miten hitossa tuo suo taipuu, Satu?) ja keväällä juurakko alkoi puskea vihreää. En kyllä uskonut, että se kukkisikin! Vähän viimetippaanhan tuo kukinta tosin menee, mutta... Hyvä yritys, kaunokaiseni :)
Vieläköhän nousee joku Matti Myöhänen?
 
Miia


Sukkasillaan

Ei kai se väärin ole hurahtaa sukkiin. Pistin lasten sukkavarastot kerralla uusiksi. Ärtymystä on aiheuttanut jo tovin parittomat ja etenkin Mallan jalkaan hirmuvauhtia pieneksi jäävät sukat, jotka sitten konttaavalla rullaantuvat jalasta alta aikayksikön. Nyt on sukkaa! On jarrua ja jarrutonta. Lindex pelasti jälleen. Menin itseasiassa katselemaan ihan muuta, mutta jostain syystä jäin jumittamaan sukkaosastolle ja hyvä niin, näitä ihan oikeasti kaivattiin! Ihanat pesukarhut, ketut, karhut, pöllöt ja kumppanit. Enkä sitten osannut valita - yllätys, yllätys, joten otin jokaista.
Posti kantoi tänään lisäksi vielä yhdet Papun sukat, ihanat "eriparit" :D (Hitsi, olisi pitänyt tilata itsellekin aikuisten koko..)
Täytyy muuten sanoa, että joskus verkkokaupat yllättää todella. Tilasin eilen aamulla vähän Papua MiniQ:sta, joka sijaitsee Kuusamossa. Minulle se on lapissa, joten oletukseni oli, ettei sieltä posti kulje kovin vikkelään tänne alaspäin. Ja mitä vielä! Tänään kun hain postia laatikosta, paketti nökötti siellä. Siis mitä?! Oli kyllä nopein toimitus mitä oon kuunaan saanu! Pisteet sinne Kuusamoon! :)
 
Miia

2.9.2015

Mikään vauva enää

Mun "vauvani" täytti eilen kuusi kuukautta. Puolivuotias. Iso tyttö, herttinen. Toisilla vauvat pysyy vauvoina vähän pidempään, mutta mun vauvani lähti pari päivää sitten konttaamaan. Tänään jouduin jo kysymään mihin Malla meni. Tänään tuo pieni ihminen yritti myös nousta seisomaan kaappia vasten. En tiedä pysynkö tässä kehityksessä nyt ihan mukana. Tosin lähti se velikin hyvissä ajoin liikkeelle, että odotettavissa oli tämänkin kohdalla. Mutta että nytkö jo? No mikäs siinä, sit mennään eikä meinata! En ihmettele jos joillekin tulee vauvakuume oman ollessa vielä vauva, koska tuo varsinainen vauva-aika on kyllä lyhyt aika. Muutama hassu kuukausi. Hullua. Ja hullummaksi käy.
Tänään posti kantoi ihanan paketin, mutten ehtinyt vielä kuvaamaan sisältöä. Joten ehkä ensi yönä sitten sen sisällöstä lisää ;) Nämä postaukseni kun näyttävät nyt ajoittuvan keskiyöhön, mistä lie mahtaa johtua... Fiksu käyttäisi tämänkin ajan nukkumiseen ja voimien keräämiseen, mutta kieriskelen mieluummin aamulla sitten niissä silmäpusseissa ja univeloissa.
Aamusta puheenollen, huomenna on jälleen hammaslääkäri. Vasta neljäs käynti kuukauden sisään. Jepjep. Voin kertoa, että kannattaa käydä vaikka kerta vuoteen vaan näytillä ja välttyä isommilta rei'iltä. Tämän käynnin jälkeen päästäänkin jo varmaan 250 euron paremmalle puolelle laskuissa.... Ja ihan kunnallisella. Olisin ehkä keksinyt niille parille satkulle "parempaakin" käyttöä. Tosin tarvitsen mä hampaitakin, että..
 
Parempi ehkä kuitenkin luikkia nyt peiton alle, että jaksaa aamulla nostaa silmäpussit pois rinnuksilta. Öitä!
 
Miia


31.8.2015

Olisiko jälleen aika ryhtiliikkeen.....?

Kesä oli ja meni, ainakin kalenterin mukaan, kelistä nyt viitsi edes mainita. Tulin hetki sitten koirien kanssa iltalenkiltä ja ilmassa oli ihanaa syksyistä raikkautta. Josta tulikin mieleeni, että tarvitsen uudet lenkkarit, sillä edellisiin paskoi joku ja heitin ne menemään. Conssit jalassa viitsi juoksemaan ryhtyä. Tosin mun kroppa on sitä mieltä, että mehän ei juosta, oli sitten lenkkarit tai ei, mutta mutta... Enivei ja sillee.
Joo. Kuvittelin, että kesällähän mulla on hyvin aikaa päivittää blogia ja napsia kivoja kuvia ja - paskanmarjat. Joko mä olen umpisurkea organisoimaan ajankäyttöäni tai sitten vaan käytin sen johonkin muuhun, tärkeämpään. Tiedän kyllä mihin käytin niitä hetkiä kun lapset sattuivat nukkumaan yhtä aikaa päiväunia. Join kahvini lämpimänä (en suinkaan kuumana, koska tuli aina jotain muuta...) ja istuin kuistin portailla. Tuijottelin ryteikköön ja keskityin hengittämiseen. Koska tämä on välillä niin pirun rankkaa. Tai ehkä teen siitä vain niin rankkaa. Jos ihan hitusen löysäis ja lopettais jatkuvan sotkusta jankkaamisen ja sen sijaan kantais mukisematta niitä tavaroita, vaikka sitten 1 per tunti, paikoilleen. Tai vielä parempi - jättää ne siihen. Eivätpähän leviä uudestaan kun ovat jo levällään, right? No mutta joo. Eniten tässä nyt tihkaisee se omanajan puute (ja jäätävä tauko postaamisessa). Sillä eiväthän nämä lapsoset tietenkään enää voi yhtä aikaa niitä päiväuniaan nukkua, ehei. Isompi on alkanut jättämään unia jo kokonaan välistä, mutta sitä en sulata. Niilo saattaa pari tuntia "tehdä" unta, eli kerää sänkyynsä leluja ja leikkii hissuksiin. Mutta parasta tässä on se, että hän pysyy siellä huoneessaan. Ei huutele, ei itkeskele. Alakertaan kuuluu vain pieni töminä, josta tiedän, että tyyppi on edelleen hereillä. Pari tuntia saattaa hyvinkin kulua, ennen kuin tulee portaiden yläpäähän portille karjumaan "Avata!". No avaanhan minä.

Ja ettei menisi aivan valitusvirreksi, laitetaan vähän kuvia. Eilen kävin ensimmäistä kertaa POMPdeLUX -kutsuilla Meerillä. Voi vitsien vitsi. Luojan kiitos koot alkavat vasta 80:sta, niin ei tarvinnut Mallalle hankkia mitään. Vaikka kaivelemaanhan se tietysti jäi... Se tyllimekko, ma kualen.
Niilolle sen sijaan tuli tarpeeseen hankittua Softshell haalari harmaana, microfleecehaalari tummansinisenä ja kevyt "untuvatakki" petroolina. Nyt vain jännätään kokojen kanssa, menikö 98 liian reiluksi.
Jostain syystä en innostunut poikien sisävaatteista, vaikka kivoja olivatkin. Mallalle sen sijaan olisin löytänyt kaapillisen ihanuuksia. Maltoin kuitenkin mieleni ja odotan (jos odotan) SS16 mallistoa, alkaa silloin kokokin olla kohillaan ;)
Löysin mä itsellenikin jotain :D Mitä on syksy ilman uutta huivia.... ;)
 
Josko sitä sais taas blogielämän syrjästä kiinni, pieni ryhtiliike ois ehkä paikallaan. Tälläkin rintamalla!
 
 
Miia