30.10.2014

Korttipaja

Innostuin tekemään joulukortteja. Ihan siinä määrin, että siirsin tuvasta työpisteen takaisin työhuoneeseen, sillä mikään - ei mikään - ole ärsyttävämpää kuin siivota askarteluvermeet joka välissä pois syömisen tai muun vastaavan kovin toisarvoisen asian takia. Yritin parina iltana askarrella ruokapöydällä, mutta kun kartongit, timantit ja glitterit lähti jatkuvasti kävelemään, vihelsin pelin poikki. Nyt saan jättää kaiken levälleen työhuoneessa ja vain sulkea oven perässäni. Eikä kukaan valita. Tai no. Ei puhuta siitä ;) (Pitäis kuulemma tehdä kotitöitäkin eikä vaan tuusata kortteja...)
Meinaa mennä jo maanisuuden puolelle, niin kivaa tällainen näpertely on, ei malttaisi lopettaa! Ehdin tällä menolla tuhlaamaan ennen joulua omaisuuden Sinelliin, mutta haitanneeko tuo. Saapahan ainakin kaikki omatekoiset joulukortit. Olenko muuten pikkusen aikaisessa...? Yritin kuunnella joululauluja samalla, mutta se jäi yrittämiseksi. Oli vielä vähän liian aikaista heinillä härkien kaukalolle.
Meiltä on turha odottaa mitään omasta lutukasta otettua hellusta tonttukuvaa. Ei. Säästän sukulaiset ja tutut siltä. Kuka oikeasti haluaa saada jouluna kuvan siskonkaimansedäntyttären riiviöstä pakkopuettuna tontuksi joka on väkisin istutettuna sohvan mutkaan.. Mummot ja papat ehkä. Ja toinen on ne omista kuvista tehdyt kalenterit. Äänetön noooooouuuuu -huuto. Sorrun tuohon varmasti vielä joskus hätäpäissäni itsekin. Sori pieni avautuminen tähän loppuun :D

Intoutuuko muut tekemään joulukortit itse?

Miia

28.10.2014

Huonejärjestely pohdintaa

Rupesin pohtimaan (lähinnä itsekseni juonimaan, Jaakolta ei herunut kuin ärsyyntynyt tuhahdus koko ajatukselle) huonejärjestelyämme uusiksi. Meillä on kolme makuuhuonetta, joista ainoa alakerrassa sijaitseva on vieras-/työhuone käytössä (voi lukea myös varasto). Yläkerrassa sijaitsee iso makkari, joka on meidän käytössämme, ja Niilolla oma pienempi vaatehuoneellinen soppensa. Mutta nyt kun Niilo on saamassa seuraa, mietin kuinka järjestää tilat mahdollisimman toimiviksi?
Myönnän, iso makuuhuoneemme on iso, ehkä hieman liiankin pelkkään nukkumiseen. Mutta rakastan sen ilmavaa fiilistä, ei seinät kaadu niskaan. Toisaalta tarvitseeko nukkumiseen uhrata niin paljon neliötä?
Niilon huone on sopiva yhden pienen pojan tarpeisiin, mutta entä kun huoneeseen pitäisi laittaa toinen sänky ja lelutkin ovat lisääntymään päin, joka tarkoittaa myös säilytysratkaisujen pakollista lisäämistä. Epäilen vahvasti, etteivät lapsemme tule mahtumaan siinä huoneessa heille varattuihin neliöihin, ainakaan kauaa.
Haaveissa on, että jonain päivänä (tähän voi mennä vuosia), tupamme on leluvapaa alue, mutta se edellyttää lapsille isoa omaa huonetta romppeille ja leikkeihin. Alkuun lapset menevät varmasti sulavasti yhdessä huoneessa. Myöhempää puljausta en jaksa nyt edes miettiä, varhaisteiniaikaan mennessä on varmaan jo uudet seinätkin ympärillä.
Siispä lastenhuoneen suunta ei voi olla kuin yläkerrassa talon toiseen päätyyn, meidän makkariimme. Sori isi, voi olla, että menee sitten tapetit vaihtoon, mutta lupaan, etten laitata enää toisia tapetteja ;) Sitten onkin vain mietittävä siirtäisikö oman punkkansa pieneen vaatehuoneelliseen huoneeseen yläkerrassa, jossa kesällä tolkuttoman kuuma vai alakertaan "omaan rauhaan", josta löytyy kesällä talon ainoa nukuttava huone. Toisaalta tuntuu tyhmältä siirtää vieras-/työhuone, jossa ei nytkään kukaan vietä aikaa, yläkertaan, huoneeseen jossa on vaatehuone. Niin no, vieraat voisivat aina yhden yön visiittiensä ajaksi viikata vaatteensa kauniisti heille tarkoitettuun vaatehuoneeseen. Kuulostaa ajatuksen tasollakin tyhmältä.
Oli siirto mikä tahansa, menee seinien pinnat uusiksi. Maalattavia pintoja, thänks kiitos mulle heti.

Tässä kirjoittaessahan tämä jo oikeastaan aukesikin itselle. Alakerta taitaa vielä tällä erää pysyä vieraiden käytössä, yläkerta oman väen. Täytyy kyllä mittailla mahtuuko meidän sänky edes pieneen makkariin ennen kuin menee repimään tapetit ja maalaamaan seinät :D

Ai niin, tielläni on vain yksi este - mies. Siinä onkin raivaaminen. Paitsi jos pyöräytän koko yläkerran yksin päiväsaikaan, kjeh kjeh ;)

Miia




27.10.2014

Kotona/ At home

Pyöritin kameraa vähän nurkissa. En tosin tänään, menisi linssi jos tätä sotkua yrittäisi ikuistaa.

Miia


Vessassa

Alakerran WC on meillä se "huone" jossa en muuttaisi mitään.

Tiililadottu kiiltävä valkoinen neliölaatta seinissä, marmorinväriset saumat (eivät hyppää silmille, mutta vaikutelma tiililadonnasta silti vahva), kiiltävät mustat lattialaatat, musta graniittinen allastaso ja korkeakiiltoiset valkoiset leveät laatikostot. Mustat yksityiskohdat, mm. pyyhekoukut ja ennen kaikkea - valkoista paskapaperia.

Ah, niin mustavalkoista. I love it!

Miia


26.10.2014

Värikoodi pienelle

Reipas viikko sitten kävimme rakenneultrassa ja selvisihän sieltä se sukupuolikin, kunnossa olevien rakenteiden ohella (mikä tietysti tärkeintä). Ensin oltiin kädet ja napanuora niin siveellisesti edessä, ettei täyttä varmuutta saanut, mutta hetken päästä näkymät olivatkin jo paljon selkeämmät. Jos nyt vaatteiden väristä yhtään voi päätellä, joku voisi villisti veikata, että meille tulee tyttö. Ellei se vielä kehitä kivekset jostain. Uskaltauduin jo kuitenkin ostamaan vähän tyttöjen värejä, sillä jos sieltä tulisikin poika, olisi Nipan pienet kuteet odottamassa. 
Aiemmin olin ehdottoman nounou vaaleanpunaista kohtaan, mutta nyt kun tietää, että tytön sieltä pitäisi tulla, en voi olla ostamatta vaaleanpunaista! Mikähän siinäkin on.. 
Kun on käynyt ultrattavana sekä kätilöillä että lääkärillä, täytyy sanoa, että kohdalleni osuneilla ero on valtava. Kätilöt kertovat kokoajan, selittävät mitä ruudulla näkyy ja onko kaikki kunnossa. Asiakaspalvelua, sanoisin. Lääkäri saattaa olla koko toimenpiteen ajan hiljaa, välillä tihrustaa näyttöä ja välillä ottaa reippaasti etäisyyttä näyttöön, aivan kuin olisi nähnyt jotain hyvin epämääräistä. Ja sitten lopuksi vain todeta, että kaikki on kunnossa. Aha. Ja ne kuvat joita saa kotiin viemisiksi. Meinasin revetä kun lääkäri antoi kaksi kuvaa rakenneultrasta käteeni: toinen 4D otos, josta ei pysty edes sanomaan siinä olevan vauva ja normi kuva, jossa hyvin epäselvä sivuprofiili, josta puuttuu mielestäni nenäkin. "Eihän nää nyt mitään valokuvia ole..." Juu ei, älä nyt ainakaan alan vaihtoa harkitse. Olisi jättänyt ottamatta. Noista ei tule kuin painajaisia :D Kätilöillä tuntuu olevan tuo kuvauspuolikin pikkasen paremmin hallussa ;)

Miia

ps. Ulkona on harmaata, sisällä on harmaata. Tuntuu, että silmiä pitää kokoajan hieroa, jotta näkisi paremmin. Paistetta välillä kiitos, surkastuu silmät!



25.10.2014

Ajettava mäyräkoira ja matkustajalautta

Brion lelut on ehdottomasti omia lemppareita, ei siitä mihinkään pääse. Silmäilin Brion sivuja ja nyt on tullut uusi Ajettava mäyräkoira - mä en kestä! Äiti toivoo Niilon puolesta sellaista pukilta. Kuuleehan Pukki ;) 
Toinen kiva uutuus oli Matkustajalautta. Junarataa meille on ilmaantunut pikku hiljaa ja tämä botskihan ois kiva lisä. Siihen voisin sitten värkkäillä sellaisen vanerille maalatun pohjan, jossa ois järvi, rantakivikkoa jne. Tiätteks?
Joko muut on ruvennut rustaamaan kirjeitä Joulupukille? (Omalla kohdalla on kirjoitettu lähinnä muistilistaa itselle sitä hetkeä silmällä pitäen kun juostaan untsikassa hikoillen aatonaattona leluhyllyjen välissä....)

Miia

Pics Brio



Polkka Jam

Tätä pakettia odottelin viikolla kieli pitkällä.
Olen ihastunut Polkka Jamin graafisiin kuoseihin ja etenkin uusi Serkut -mallisto iski kuin metrinen leka. Tilaukseen lähti ensihätään kuusi kappaletta postikortteja. Näistä on tarkoitus loihtia pienet taulut Niilon huoneen seinälle. Tänään pitikin sitten ajella Keuruulle asti ostamaan kehyksiä. Tässä kylässä tosiaan kun ei ole kuin Siwa, S-market, K-market ja rautakauppa, joista mistään ei ollut apua kehysvajauksen korjaamiseen. Vielä taulut eivät päätyneet seinälle asti, koska unohdin ostaa Command-tarroja, doh. Ne ne vasta käteviä on, ei reikiä, ei jälkiä (maalatussa pinnassa siis). Oletteko kokeilleet? Kannattaa. Sopii etenkin minunlaisilleni, taulun paikkaa tiuhaan vaihtaville ;)
Ehdin jo pikkuisen mallaamaan tauluja seinälle ja näytti kyllä todella kivalta!

Serkut -mallistoon kuuluu mm. kortteja kahdessa koossa, julisteita, keittiöpyyhe, muistikirjoja, seinäkalenteri. Myös lahjapaperia löytyy ja se onkin seuraava mitä pitä hommata pikapuoliin :)

Kolahtaako Serkut muihin?

Miia







24.10.2014

Pärstäkerroin

Harvinaista herkkua. Turhan usein ei oma naamataulu vilku täällä. Nyt kuitenkin oli uudet lasit ja mahakin pönötti ja piti ottaa profiilikuva ID Inspirationin esittelyä varten, joten.. Olkaa hyvät, minä ja mahani :)
 Ja bonuksena "Ulho - mää nii lakastan teitä - bulltellieli"
On muuten ihan pirun hankalaa kuvata itseään ilman kaukolaukaisinta. Hankintalistalle sellainenkin. Canon EOS järkkäreihin sopiva, kaksi kertaa kokeiltu laukaisin tuolla lojuu tyhjän panttina, jos jollain on tarvetta, luovun halvalla!

Miia


22.10.2014

"Tyyli elää koko ajan"


Hämmennys oli päällimmäisin tunne sen jälkeen kun olin kuunnellut viestin vastaajastani. Ihanan kamalaa, pitäiskö ne päästää? Soitto Jaakolle. "Et kai luvannu?" En vielä. Soitto äidille "No koska ne tulee?" En tiedä. 
EHDINKÖ MÄ SIIVOTA?!
Huoleni oli kuulemma sama kuin kaikilla muillakin joiden "kauniita" nurkkia oltaisiin tulossa kuvaamaan lehteen. Onko tuo nyt ihme, Keskisuomalainen kun tippuu vain muutamaan postilaatikkoon ;) Sain viikon armon aikaa. 
Viimeiset elämän jäljet (lue kaoottinen pyykkihuolto) siivottiin kuvausaamuna työhuoneeseen, jonka ovi pysyi visusti kiinni (johtuen varmaan pyykkivuoresta, joka oli oven pönkkänä!) 

Kuvauspäivän jälkeen jäätiin jännittämään oikoluettavaa. Oikolukemisen jälkeen jännitettiin tuoretta lehteä joka sitten tänä aamuna saapui. 

Katsoin ensimmäisen kerran kelloa 04:39. Olinko kuulevinani postiauton? Hillitsin kuitenkin itseni ja jäin lämpimien lakanoiden mutkaan vielä hetkeksi. Jaakon kellon soitua 05:30 kipitin perästä alakertaan täkin kanssa. Jaakko käy postilaatikolla, mutta palaa ilman lehteä. Miksi sen pitää juuri tänään olla myöhässä?! Postiauto! Lehti salamannopeasti pläräykseen ja tättärää. Siinä se seisoo. Meidän huusholli. On se outoa nähdä omat nurkat jonkun toisen silmin päivän lehdessä. Onneksi kuvaaja huomioi meikkaamattomuuteni kuvavalinnassa :D

Nyt pitää mielenkiinnosta kysyä, eksyitkö blogiini ksml:n maininnan johdattelemana?

Entäs se iltapäivän posti, mitä sieltä odotettiin (muutakuin laskuja...), siitä seuraavaksi.

Miia


Odottelua

Ihana auringonpaiste, ihana nenänpäätä nipistelevä pikku pakkanen. Tänä aamuna on noustu ennen kuutta odottamaan lehteä, joka ei ollutkaan vielä tullut, mutta tuli pienen odottelun jälkeen. Iltapäivä postiakin odotettiin kuin kuuta nousevaa. Sekin tuli lopulta. Miksi tänään on odoteltu erityisen hartaasti posteljoonia?

Miia


19.10.2014

Köyhän naisen Guccin laukku

 Olihan otsikko ;)
Asiaan. 

Kyse on siis uusista silmälaseista, ei laukusta. Vaikka soma on paperikassikin.
Niilo sai tässä jo aikaa sitten vanhat silmälasini käsiinsä ja teki niistä selvää. Sanka irti, sarana poikki. Jaakko varovasti huuteli yläkerrasta "arvaa mitä..." Se ei koskaan tiedä hyvää. Korjuuttaa ei oikein kannattanut, kestävyydestä (ja kehyksien ulkonäöstä) ei olisi kuitenkaan ollut takeita. Muovikehykseen kun pitäisi upottaa kuuma metallinpala.. Hmm. Sulaahan se voi. 
Olihan ne reilun vuoden päivät jo naamalla keikkunu. Hyvä, että lapsi pitää huolen siitä, että äiti uudistuu aika ajoin ;)
En mä nyt kovin eri linjalle lähtenyt vieläkään, malliltaan aika samanlaisia kuin entisetkin.
Ruskeat Michael Korsit ovat enemmän arkikäyttöön, mustiin Guccin kehyksiin vaatii vielä pientä totuttelua.
Sain uudet silmälasit äidiltä etukäteen joululahjaksi, kulkisin muuten varmaan vieläkin sokkona.
Otettiin varmuuden vuoksi oikein kaksinkappalein kun sattui Silmäasemalla olemaan Osta kahdet, maksa yhdet -kampanja. Ehkä ihan fiksu valinta tässä taloudessa..

Nyt näkyy vaan kaikki sotku ympärillä taasen pikkasen selvemmin, hitsiläinen ;)

Miia 




17.10.2014

Auttakkee... Kokemuksia näytön kalibrointilaitteista?

Tuskailen jokaikinen kerta kuvien värisävyjen kanssa kun päivitän blogia. Siis ongelmahan on se, että kuvat näyttävät aivan erisävyisiltä eri ruuduilta. Mikä on se oikea sävy? Miltä se kuva oikeasti näyttää muille, entä tulostettuna? Raivostuttavaa. 
Meillä on vanha (-09) iMac, jolle on nyt asennettu Lightroom, jolla kaikki kuvani muokkaan. Jossain lojuu myös Acerin läppäri, mutta se kaatuilee omia aikojaan ja sillä mikään vähänkään aikaa vaativa homma on mahdotonta juuri sen arvaamattomuuden takia. Sillä kuvat näyttivät aina hyvälle, kirkkaille ja värit kohdillaan, miellytti silmää. Sitten menin päivittämään ompun ja aloin taas tauon jälkeen käyttämään sitä ja - kääk. Kuvat ovat ihan kaameita. Niin jotenkin - tunkkaisia. Rämppään hullunlailla kirkkaus namiskaa mutta se on tapissaan. Puhelimellakin kuvat näyttävät kirkkaammilta. Mihin tässä nyt sitten luottaa? Onko iMacin näyttö nyt vain aikansa elänyt vai voisiko kalibrointilaitteesta olla apua? Tämä on yksi syy miksi blogin päivittäminen tahmaa, koska kuvat eivät sävyiltään tunnu koskaan miellyttävän itseäni ja kuitenkin kuvilla tätä blogia teen.. 
En ole valmis upottamaan montaa sataa kokeilumielessä, joten jos jollakin on kokemuksia koti-/harrasttelijakäyttöön tarkoitetuista halvemman luokan laitteista, ottaisin mielelläni vastaan. Kiikarissa esim. ColorVision DataColor Spyder4Pro

Apuja kaivaten,
Miia

Makeanhimon surma

Olen tämän saattanut aiemminkin jakaa kanssanne, mutta tässä tulee taas. Vakioleipomukseni nro 1. Nopea, helppo, herrrrkullinen, taltuttaa makeanhimon takuulla :) Aineetkin löytyy miltein aina kaapista, appelsiinimarmeladia nyt lukuunottamatta. Tätä tuli parin päivän sisällä tehtyä kaksikin kertaa, ihan vain koska ei ollut muutakaan "kahvileipää" käsillä :)

Appelsiinisuklaakakku

3 kananmunaa
4 1/2 dl sokeria
6 rkl kaakaojauhetta
2 tl vaniljasokeria
3 rkl appelsiinimarmeladia
150 g voita sulatettuna
2 1/4 dl vehnäjauhoja

Sekoita aineet tasaiseksi taikinaksi ainesluettelon mukaisessa järjestyksessä. Vuoraa irtopohjavuoka leivinpaperilla (tai voitele), kaada taikina kulhoon ja tasoita pinta. 190-asteisessa uunissa keskitasolla 25-35 minuuttia, niin että jää keskeltä hiukan kosteaksi. Tarjoillaan jäähtyneenä (tosin meillä ei ehdi koskaan jäähtyä ennen kuin ensimmäinen on jo kärkkymässä omaa palaansa).

Herkkua.

Ohje on poimittu Purtavaa Pohjolasta -kirjan sivuilta.

Miia


14.10.2014

Seuraavalle pienelle elämälle

En malttaisi pysyä nahoissani perjantaihin asti, jolloin on odotettu rakenneultra. Toivon mukaan mahassa ei istuta jalat ristissä pihtaamassa tietoa ;) 

Hui, ajatella, että raskaus on parin päivän päästä jo puolessa välissä. Tuntuu, että toisen kohdalla aika menee paljon nopeammin kuin esikoisen kohdalla - heti kun päästiin ympärivuorokautisista pahoinvoinneista. Johtuuko sitten siitä, ettei jokainen potku tunnu enää niin ihmeelliseltä. Tai siis tuntuu, mutta - you know. Jotenkin kuvittelee toisen kohdalla jo tietävänsä missä mennään ja onko kaikki ok. Ei hätäile heti niin, jos masussa ei aina tunnukaan liikettä.

Kuvittelen tulokkaan olevan tyttö, vaikka toisaalta koen odottavani poikaa. Heh. Sekavaa. Olen levinnyt suuntaan jos toiseen, ihan eri tavalla kuin Niilosta, vaikka voi olla, että tämä on ihan omaa kuvitelmaani. Ja on kai se niin, että toisen lapsen kohdalla keho muuntuu nopeammin odotusmoodiin. Kroppa tietää jo mihin suuntaan venyä ja paukkua. 
En harmikseni löydä Niilon aikaista äitiyskorttiani, josta voisin vakoilla silloisen painoni näihin aikoihin. Niilostahan sain mukavat rapiat 20 kg, joista saliin jäi säälittävät kuusi (pitkä haistatus niille jotka jauhavat "ne jää kuule sinne saliin" - paskat). Ei sillä, kaikki karistettiin kyllä muutamassa kuukaudessa, mutten siltikään haluaisi samaa ylimääräistä painoa kannettavakseni, en haluaisi kokea niitä turvotuksia ja puutumisia enää uudestaan. 

Mutta koska olen malttamatonta sorttia, ostin jo ensimmäisen bodyn. Heti perään lisään, että sopii sekä tytölle että pojalle! Oli vain niin syötävän suloinen, eikä Niilo käytä enää bodeja, vaikka ehkä mahtuisikin. Se on jo niin iso poika, ettei sitä mihinkään bodyyn tungeta. Niinpä ostin sitten seuraavaa odottamaan :) Niilon pienimmistä vaatteista annoin ison osan pois jo ajat sitten, rakkaimmat vaatekappaleet on tullut säästettyä. Mutta ainahan noita saa kaupoista lisää :)

Miia

13.10.2014

Villatuubi

Oi etän että. Syksy ja kaikkee. Kylmää, märkää. Mutta lähituotettu lampaanvilla se on mikä lämmittää! Kaulaa ja mieltä. Hakamaan lammastilalta (jossa suunnilleen asun nykyään) ostamani hahtuvalanka taipui onnettomissa virkkurin käsissäni tyylikkääksi tuubihuiviksi. Eikä muuten vaatinut paljon kädentaitoja ;) Tällaisen siis loihtii kuka vaan. Ihan kuka vaan. Ensimmäinen Niilolle.. 
Nahkarotsista, henkselifarkuista, Noshin kankaasta tehdystä piposta (Hattulin Sannalle kiitokset tästä!) ja villatuubista tuli tosi tyylikäs kokonaisuus! Kyllä tällä kehtasi mennä perhekahvilaan Elleniä moikkaamaan ;)
Ei keinokuituja, ei kutinaa, aivan ihana luonnollinen väri. No voiks muuta toivoo???
Niilon huiviin meni ehkä noin puolikas kiekkoa hahtuvalankaa, n. 50g, 10 koon koukulla, kaksinkertaisella langalla. Silmukoita tai kerroksia en laskenut, silmämääräisesti vain koukku huutaen virkkuroin päiväunien aikana lapsen kaulaan sopivan :)
Seuraava onkin jo tulossa, itselle, lanka vain meni loppumaan kesken. Pitää taas hurauttaa bäitä moikkaamaan :)

Miia