30.9.2014

Syysaskartelut täydessä vauhdissa

Olen saanut jonkun syksyisen askarruskärpäsen pureman, syytä vieritän kyllä suoraan lähilampolan Hakamaan lammastilan Maijan ja Hattulin Sannan niskoille ;) Olen käynyt kuvaamassa leidien järjestämiä Pako arjesta -kursseja, joissa on loihdittu kaunista pajusta ja pyöräytetty kranssi jos toinenkin. Kranssikärpäsen puraistua olen juoksuttanut isäntää ostamassa styroksi kranssipohjia pitkin Sinellejä, kerännyt banaanilaatikollisen käpyjä ja harmaantuneita keppejä hätyytellen hirvikärpäsiä, ostanut useita paketteja kuumaliimapuikkoja, saksinut Maijan lumimarjaa, pilannut uudet oksasakset leikkaamalla sidontarautalankaa ja ties mitä. Mutta mikä hienointa, olen saanut jotain valmista aikaiseksi! Ja ihan kotioloissa, uskomatonta..
Pajukurssilla osallistuin itsekin punomaan (muutakin kuin juonia) ja lopputulos oli jopa omasta mielestäni oikein onnistunut! Kunnon opissa sitä saa ihmeitä aikaan ja kun kaikki tarvittava on valmiina kädenulottuvilla, ei homma hyydy heti alkumetreille puuttuvien sivuleikkureiden tai materiaalin metsästämisen takia. 
Kursseja on pitkin syksyä, lähempänä joulua oli tuloillaan ainakin joulunajan koristeita luonnonmateriaaleista ja jouluisia villatöitä huovuttaen - kurkkaa Hakamaan lammastilan facebook-sivut jos kiinnostuit, siellä tarkempaa infoa mm. ajankohdista :) Voin lämpimästi suositella kokemani perusteella ainakin kranssi- ja pajukurssia ja eiköhän tulevat kurssit jatka samalla linjalla! 

Syksyisin askarteluin,

Miia



24.9.2014

Tulevaisuuden toivot

Viimeaikoina on tullut kuvattua pieniä ihmisen alkuja oikein urakalla. Lapsien kuvaaminen on erityisen mukavaa ja antoisaa, koska he ovat aitoja. Ei tarkoituksellista poseerausta, ei väkinäistä hymyä jos ei hymyilytä, se tulee jos on tullakseen. Pitää vain itse olla nopea ja valmis makaamaan vaikka märällä nurmella tai kiipeämään naapurin mäntyyn. Hymyn voi saada millä hetkellä hyvänsä, on oltava valmiina. Hyvistä assistenteista on aina suunnaton apu, yksi toimii muulina, kantaen rekvisiitat paikasta toiseen, toinen toimii pellenä kuvaajan taustalla. Välillä tekisi mieli kääntää linssi pellen suuntaan ja antaa laukaisimen laulaa, hyvää matskua tulisi taatusti siitäkin suunnasta ;)
Vielä on voinut kuvata ulkona vähemmissä vaatteissa, mutta pikkuhiljaa alkaa kelit viiletä. Harmi sinällään, kuvaan niin paljon mieluummin ulkona luonnonvalossa kuin hämärissä sisätiloissa. Ehkä sopivalla kalustolla siitäkin tulisi jotain ;) 

Miia

8.9.2014

Nosh

Varasin ensimmäistä kertaa Nosh kotikutsut. Kutsut ovat tosin vasta marraskuun alussa, koska otin varman päälle, että lokakuussa ilmestyvät lasten lisämallisto ja naisten mallisto ehtivät varmasti mukaan. Ja minua vähänkään tuntevat tietävät, että olen hieman malttamaton, joten tilasin jo parit pipokankaat heidän verkkokaupastaan :)
Valinnanvaikeushan siinä meinasi iskeä het kättelyssä. Kuoseja oli sekä lapsellisempaan makuun, että aikuisenkin makuun joka lähtöön. On raitaa, palloja ja KAMEROITA!
Lopulta valitsin ostoskoriin kamerakuosisen Click!- kankaan ja diagonaaliraitaa sävyssä grafiitti/natural. 
Itsehän en ommella osaa, vaikka olen joskus toivonut ja saanutkin ompelukoneen syntymäpäivälahjaksi (älkää kysykö). Onneksi perhekahvilapiireistä kuitenkin löytyi ompelutaitoista ja yrittävää porukkaa. Parit pipot meille näistä loihtii Hattulia pyörittävä Sanna. Niilo saa hieman erilaiset pipot molemmista kankaista, minä perusmyssyn diagonaaliraidasta. Nyt kun sain kankaat, en malttaisi odottaa, että saan valmiit pipot käsiini! :D Tai päähän siis.

-M-


6.9.2014

Täällä taas!

Hups. Liki pari kuukautta täydellistä blogihiljaisuutta. Jotenkin ei vain lähtenyt, mutta jos sitä nyt uudella draivilla syksyyn. 
Kameran muistikortti on huutanut kesän aikana hoosiannaa, lähinnä hääkuvista. Neljät häät takana, kolmissa vieraana ja yksissä kuvaamassa. Alkaa olla hääkiintiö täynnä ;) Ehkä niistä joku pläjäytys eksyy tännekin asti, kunhan selviän pahimmasta ähkystä. 

Sisustaminen on ollut kesän ajan totaalisen out, edes huonekalut eivät ole liioin vaihtaneet paikkaa. Kesä tuusattiin ulkona, mutta nyt kun syksy alkaa tehdä tuloaan, siirrytään sisälle sohvannurkkaan. Oravanpyörä pyörähtää taas. Pesänrakennus. Jeij. Työttömän palkkapussilla tosin sisustaminen voi olla hiiiieman harkitumpaa. Ostan vain, jos se tuntuu heti oikealta ja oikeasti tarvitsen jotain. Paljonhan sitä ihminen ei "oikeasti" tarvitse, mutta.. Nounou turhille purnukoille ja ihankivoille astioille, niitä on riittämiin. 
Nyt kun aasinsilta on rakennettu -  ostin maton. Toisen tälle "kesälle". Ikean hamppumatto oli ihan karmea. Miksi se muiden blogeissa näyttää niin kauniille ja VAALEALLE? Todellisuudessa se oli kusenkeltainen, siitä varisi ties mitä multaa/hiekkaa ja haisi tunkkaiselle. Pari viikkoa sitä katselin kunnes oksennusrefleksi alkoi olla niin voimakas maton nähdessäni, että kiikutin sen pihalle. 
Nyt tilalla komeilee ehkä yksi kauneimpia näkemiäni (kohtuuhintaisia) mattoja. Se hiipi meille vähän kuin varkain. Otin sen erikoisen värin takia vain kokeiluun, mutten raaskinut enää ottaa sitä lattiasta. Olin rakastunut. Hippunen luksusta :) Jopa J kehui maton, joten se oli sillä selvä. Nyt vain odotellaan kuka avaa pelin ja kaataa siihen ensimmäisenä kahvit... 
Kun nyt on päästy sisustamisen makuun, voi olla että isännän on parempi pitää lompakostaan kiinni. Kaipailisin edelleen niitä verhoja. Ryppyisiä pellavaverhoja. Sellaiset haluan. Siis tarvitsen. Ja uuteen mattoon sopivia tyynynpäällisiä. Huurteisia pastelleja. Plus yksi vitriini. Että sellasta ;)
Ja ainiin, olennaisin meinasi unohtua. Me lisäännytään. 

Pus, moi!

-M-