30.3.2014

You are the butter on my bread

Mahdollisuus tehdä unelmastaan totta, mutta uskallanko tarttua tilaisuuteen? 
Asioilla on tapana järjestyä. 
Päätökset on silti tehtävä itse.

Soljuvaa sunnuntaita kaikille, me lähdetään kuravaateostoksille!

-M-

27.3.2014

Linssin läpi

Uuden kuvalaatikon kanssa ensitreffeillä. Vähän on vielä hakusessa säädöt ja painikkeet, mutta olen jo nyt vallan vakuuttunut. Kuviin en ole koskenut lainkaan, ja täytyykin kipaista macille katsomaan miltä sillä näyttävät, kuvien värisävyissä on hurjat heitot koneiden välillä (ei ole kalibroitu, ei.) PC:llä kuvat saattavat näyttää valoisilta ja kaikin puolin silmää miellyttäviltä, mutta macillä todella synkiltä. Miltä ne sinne ruudut toiselle puolelle näyttävät? 
Mielelläni hieman säätäisin kuvien kanssa, mutta ongelma on tämänlainen: PC on p*ska eikä suostu asentamaan oikeastaan mitään ja kaatuilee jatkuvasti. iMac:ssa taas on liian vanha käyttis (10.6.8), eikä sen päivittäminen ilmaiseen mavericksiin onnistu sitten millään, vaikka pitäisi. Ja Lightroom 5 vaatii vähän uudemman käyttiksen kuin nykyinen. Mur. Eilen poistin macista yli 10 000 kuvaa (!) lisätilan toivossa. Vielä sinne jäi varmasti toinen samanmoinen määrä heilahtaneita tai muuten vain so last seasoneita. Pitää vielä vähän siivota. Miksi epäonnistuneita voi poistaa aina heti? 

PS. Luonto on ihmeellinen. Hieno linnake jollain, vallihauta ja kaikkee.

-M-

22.3.2014

Käänteitä

Aamupäivällä lähtiessämme kauppareissulle suunnittelimme illaksi kanatortilloja ja Crème brûlée kokeiluja. Sitten tuli kuva suvun uutukaisimmasta tulokkaasta ja isäntä lähtikin varpajaisiin. Tortillat saavat odottaa huomiseen, mutta brûléet on uunissa ;) Herkutellaan Nipan kanssa kaksin. Piti ostaa uudet vuoatkin ihan näitä varten, kahdet erilaiset jopa, kun en tiedä kummassa tulee paremmat, matalissa vai hieman korkeammissa (todennäköisesti astialla ei ole mitään merkitystä :D). Pöhöä en sentään ostanut, vaan kokeilen sokerin polttamista grillivastuksen alla.

Sellaista meille tänään. Tuntuu ihan tympeältä kirjoittaa kuulumisia ja päivän touhuja ilman minkäänlaista todistusaineistoa! Onneksi laitoin eilen uuden kameran rungon tilaukseen ja odotan saapumisilmoitusta alkuviikosta kieli pitkällä. Sitten tykitetään! Siihen asti, moro.

-M-



20.3.2014

Ystäväkirja

Indiedays on pistänyt alulle kaikille lapsuudesta tutun ystäväkirjan. Lueskelin muutaman bloggaajan vastaukset ja oli ihan pakko kopsata kysymyksiä itselle ja vastata myös (vaikken indiedaysiin kuulukaan). Harmi ettei ole tullut säästettyä lapsuuden ystäväkirjoja, muistan niitä olleen useita, mutta samat kaverit niissä liki kaikissa kuitenkin taisi olla! :) Uusia hankittiin aina Tuurin reissuilta, samoin kuin tarroja. Niitä sitten esiteltiin ylpeinä kavereille ja oli kunnia päästä kirjoittamaan jonkun ystikseen ensimmäisenä! No, muistelot sikseen, asiaan.

-09 Egyptin reissulta. Joku pääsee kotiin...

Nimi: Miia
Lempinimi: Kelpaako Äiti?
Ikä: 25
Pituus: 165cm, ellen ole viimeisen vuoden aikana kovin paljon vajonnut.
Horoskooppi: Kalat
Mitä opiskelet/ teet työksesi? Tällä hetkellä olen vielä seitsemän tähden Kirjapainon palkkalistoilla, mutta uutta jobia vailla. Lapsen kanssa kotosalla, ihan kivaa tämäkin on ;)
Nämä asiat tekevät sinut onnelliseksi: Niin moni asia. Juuri nyt kevät, aurinko ja heräävä luonto. Perhe ja terveys. Pakko sanoa myös raha. Se vaikuttaa kaikkeen. Pinnallista, eikö.
Paheesi? Jatkuva järjestyksen ja tavaroiden paikkojen muuttaminen. Koskaan ei mies tiedä mistä kaapista kahvikupit löytää. Ääneen haaveilu.
Harrastuksesi? Salitreeni ja valokuvaus. Mies tosin kysyi eräänä päivänä miksen voisi vaikka kalastaa kuvaamisen sijaan, kun jatkuvasti pitää olla päivittämässä kuvauskalustoa. Totesin, että sitten kävisin kalastusreissuilla Norjassa, tuskin nekään ilmaisia on...
Paras paikka maailmassa? Koti.
Kaksi turhinta tavaraasi? Miten tämän nyt kahteen rajaa! Turhaa romua on enemmän kuin omiksi tarpeiksi! Vähemmilläkin astioilla pärjäisi ja kirjoja voisi omistamisen sijaan lainata kirjastosta.
Mikä on mielestäsi kaunista? Ympärillä on valtavasti kaunista kun ottaa laput pois silmiltä. Onnellisuus on erityisen kaunista.
Mitä ruokaa rakastat/ bravuurisi keittiössä? Kunnon pihvi mediumina maistuu aina. Mutta punaisen lihan syöminen päivittäin ei tainnut olla järin terveellistä.. Eikä oikeastaan sovi kukkarollekaan. Haisujuustot. Keittiössä en ole mikää sikkesumari, ainut ruoka jonka osaan mielestäsi hyvin (jota isäntä ei vielä ole tehnyt paremmin) on pollo limonello, sitruunainen kanapasta.
Elokuva, jonka katsot aina uudestaan? "Rakkaudesta. Rakkaudesta, rakkaudesta" 21 tapaa pilata avioliitto. Ai että Armi on hyvä!
Kirja, joka teki sinuun vaikutuksen? Tuhat loistavaa aurinkoa (Khaled Hosseini) ja Vuoden mutsi (Satu Rämö & Katja Lahti)
Lempimusiikkisi? Kaikki rennon letkeä kesärenkutus. Rakastan keväisiä hetkiä autossa kun asvaltti on kuivaa, aurinko paistaa vasemmalta ja heijastaa aurinkolaseihin säteitään ja radiosta pauhaa joku kesäinen biisi. Vaikka Klinganden Jubel.
Luottovaatteet? vielä kaupassa.
Millainen olet vihaisena? Jäätävä. valivali. Voi mies parkaa...
Kenelle soitat kertoaksesi ilouutisen? Miehelle (ja todennäköisesti äidille heti perään.)
Mitä tekisit jos voittaisit lotossa? Tuolla kympin voitolla jääkaapin kyljessä en hirveästi lähtisi pröystäilemään. 7 oikein napsuessa kohdalle maksaisin talon ja auton pankille, pakkaisin perheen ja lähtisimme lätäkön tuolle puolen katsomaan kuinka siellä tallataan. Voisin kustantaa parit kaveritkin reissuun. Ja menisin naimisiin jollain valkoisella hiekkarannalla.
Minkä asian haluaisit muuttaa itsessäsi/ Ärsyttävin piirteesi? Noh. Tässä eräänä päivänä kirjoitin tärkeää sähköpostia ja painoin tallenna painikkeen sijaan lähetä. Karjuin miehelle joka syötti poikaa, että SUN VIKA. Öö... Tuon muiden syyttelyn. Se on naurettavaa. Kärsimättömyys on toinen.
Jos olisit mies, minkä niminen haluaisit olla? Ei nimi miestä pahenna. Vaikka Paavo. Jos olisin ollut poika, olisin saanut nimekseni kuulemma Erkka. No se en haluaisi olla :D
Keksintö jota ilman et voi elää? Pyykinpesukone (koska hukkuisin pyykkeihin)
Minkä taidon haluaisit osata? Kunnon kielitaidon, puhua useita kieliä sujuvasti, tai edes ymmärrettävästi :D Välillä tuntuu ettei suomikaan luista.
Erityistaitosi, josta olet ylpeä? Suomalainen vaatimattomuus ja itsekriittisyys puskee taas. Ei taida olla erityistaitoja... Rakastan valokuvausta ja pyrin kehittämään itseäni siinä.
Missä olet erityisen huono? Kaappien siivousprojektien loppuun saattamisessa. Tästä ois nytkin elävä todiste työhuoneessa....
Jatka lausetta "Hävettää tunnustaa, että..." En osaa säästää? Ei se kyllä hävetä.
Mitä lukijasi eivät sinusta vielä tiedä? Ellei ruudun takana ole mentalistia niin tilin saldon ja suolen toiminnan pitäisi olla vielä suht hämärän peitossa.

Haluaisin vielä laittaa tämän hauskan ystäväkirja idean kiertoon ja haastaa Rimman ja Jenin täyttämään omat sivunsa blogeissaan :) Eli neidot, kopsatkaa kysymykset ja paljastakaa paheenne, onnenkalunne ja muut äärimmäisen tarpeelliset tiedot omissa blogeissanne ;)

-M-




19.3.2014

Liikeniskö jeesiä?

Jos joku fiksu siellä ruudun toisella puolella tietää miten noista kuvista saa reunukset pois, niin ottaisin tiedon ilomielin vastaan! Pistävät ikävästi silmään, enkä keksi miten ne saisi pois, tulevatko jo kuvankäsittelystä vai tuuppaako blogger ne. Argh. Auttakaa!

-M-

18.3.2014

Niilo ja karvaveljet

Miksi ranskanbulldoggi? Entä bullterrieri?
En tiedä. Joku näissä sykähdytti. Ranskalainen hassulla ulkomuodollaan ja lempeydellään, bulli erikoisella ulkomuodollaan, haasteellisuudellaan ja ihmisrakkaudellaan. Näistä olisi niin paljon asiaa, hyvää ja huonoa, etten oikein tiedä mitä kirjoittaa.
Torsti oli ensimmäinen koiramme ja sen kanssa tietysti tehtiin kaikki aloittelijan virheet, lellimiset ja epäjohdonmukaisuudet, joita korjaillaan edelleen. Urhon kanssa oli jo paremmin selvillä mitä tehdä ja mitä ei. Bullin kanssa on oltava erityisen johdonmukainen, muuten saa takoa samat asiat joka päivä tuohon luiseen kalloon (no, joutuu jokatapauksessa ;))

Molemmat pitävät lapsista, mutta erot omat huomattavia. Torsti ei ole moksiskaan pienistä vauvoista ja vanhemmista lapsista, mutta ne siinä välissä olevat aiheuttavat harmaita viiksiä. Niilon alettua liikkumaan, Torstia alkoi ottamaan selvästi moinen touhu pannuun. Murinaa, varoituksia ettei tule lähemmäksi. Jotenkin pieni lapsi ymmärsi näistä kummallisista viesteistä ja jätti usein Torstin rauhaan, jähmettyen käsi ojossa kohti koiraa, mutta viime hetkellä keksien jotain parempaa tekemistä kurssiaan muuttaen. Nykyään yhteiselo alkaa olla jo rennompaa, välillä Torsti jopa intoutuu pyytämään Niiloa leikkiin. Enimmäkseen Niilo suuntaa mielenkiintonsa kuitenkin Urhoon ja tämän häntään (ja jatkuvasti ollaan käsipyykillä, kun se hännäntyvi sattuu olemaan suht lähellä persreikää...) Kieltämättä muutama kuukausi oli aikamoista kyttäämistä ja epävarmuutta.
Urho sen sijaan ei ole moksiskaan toimiessaan Niilon kiipeilytelineenä. Milloin ihmismukelo puraisee korvasta, milloin roikkuu hännässä tai tutkii ikeniä. Kertaakaan se ei ole näyttänyt hampaita, murissut, ilmaissut mitenkään ärtymystä koko touhua kohtaan. Vanhempien lasten vieraillessa lapsille aina teroitetaan, ettei Urhoa kannata juosta karkuun ja kiljua, se jos joku saa Urhon innostumaan. Harvemmin vinkistä otetaan vaaria, vaan karkuun juostaan ja toinen hönttää innoissaan perässä, että mikäs leikki tämä on. Ja lopputuloksen varmaan arvaattekin, multaiset polvet ja maailmanlopun itkuhuutoparku. Ja vaikkei bullterrieri iso koira olekaan, se syliin istuessa tuntuu lähinnä sadan kilon perunasäkiltä, eikä sitä saa sylistä pois sitten millään. Myös omia varpaitaan kannattaa varjelle, jalkaterään uppoutuvat kynnet tuntuvat melko ikäviltä.
Jos minulta kysytään kokemuksieni perusteella, kumpi rotu sopii paremmin lapsiperheeseen, vastaan bulli. Bullissa on kyllä iilimadon verta, joten valpas kannattaa olla kun jättää kääpiön pötköttämään lattialle, joku saattaa istua liiankin liki huolehtimaan laumastaan ;) Toki ne ovat kaikki yksilöitä, enkä voi sanoa että kaikki bullit sopisivat lapsiperheisiin. Bulli puoltaa paikkaansa lapsiperheessä korkean kipukynnyksensä ja ihmisrakkautensa ansiosta. 
Molemmat ovat kuitenkin seurakoiria isolla S:llä. Bulli menee kaiken ikäisten kanssa, ranskis paremmin ehkä hieman vanhempien, näin ainakin meillä. 

Keskenään koirat tulevat hyvin toimeen, vaikka ovatkin uroksia. Harva kasvattaja suosittelee uros bullia toisen uroksen kaveriksi, mutta meillä on toiminut. Tosin onhan Torsti leikattu, mutta se ei tunnu vaikuttaneen egoiluun juurikaan. Torsti on se pieniSUURI koira varustettuna valtavalla egolla, kun Urho taas on enemmän sovittelija ja välttelee yhteenottoja viimeiseen. Yhteenotoilta ei ole kuitenkaan vältytty. Tilanteita, joissa tiedän tappelun syntyvän, vältän kuin ruttoa, mm. ruokailut hoituvat eri tiloissa ja luut syödään ulkona kytkettyinä riittävän kauaksi toisistaan.
Jonkun verran on tullut internetin ihmeellisessä maailmassa vastaan nimenomaan ranskis-bulli parivaljakoita. Ehkä joku nouseva trendi? Onhan nuo aikamoisen näköinen pari kun tuolla vaunulenkeillä liikutaan. Väliin näyttää, että ihmiset väistävät välittömästi meidät huomattuaan tien toiselle puolen, toiset taas meinaavat liiskata klyyvarinsa tuulilasiin ja ajaa ojaan silkasta ihastuksesta.

Kaiken kaikkiaan näiden kanssa elo onnistuu mutkitta, sairaudet tuovat toki oman mausteensa soppaan. Niistä taidan kuitenkin kirjoittaa myöhemmin oman postauksensa..

Kevät näytti jo pikkuriikkisen vihreää valoa, ja ehdin jo innostua. Kohta päästäisiin Urhon kanssa pyörälenkeille! Mutta nyt kun katson ikkunasta ulos.... njääh. Siirtyy ainakin kuukaudella :/ "Lunta tulvillaan, on raikas talvisää...." Kuka tätä valkoista nöyhtää vielä tilasi!?

ps. Ei ollut laittaa järin tuoreita kuvia, koska menin ja möin kamerani! Uusi pitäisi laittaa tilaukseen ihan pikapuoliin ;) Ihan kamalaa olla ilman kameraa, kuvattavia juttuja alkoi siunaantumaan välittömästi kun kamera läks!

-M-

5.3.2014

Musta tuntuu

Kyllä sitä kauan kärvisteltiinkin rumien rättien ja spagetin värjäämien harjojen kanssa. Mahtavaa, että vihdoin musta väri saatiin myös näihin kovinkin arkisiin käyttöesineisiin. Sisustajan silmääni istuvat paljon paremmin nämä Musta5101 rätit kuin "Miian keittiö on kodin sydän" -tekstirätit. Yh. Musta on aina musta. Kummassakaan ei näy ruoan ja sotkujen aiheuttamat värjäymät, ja "piilolika" kammoiset huom, molemmat voi pestä, rätin mustan pyykin seassa ja harjan tiskikoneessa, kuinka kätevää. Sitten kun harja alkaa olla kaarensa päässä, sen voi toimittaa takaisin valmistajalle ja siitä tehdään uusia harjoja. Pisteet tästäkin. 
Näistä en enää luovu. Ovat vain niin ihania kaikessa mustuudessaan. Ja suomalaisuudessaan. 
Tuoteperheeseen kuuluu myös käsitiskiaine ja pellavaisia keittiöpyyhkeitä erivärisin reunatikkauksin. Tilaukseen! 


-M-


4.3.2014

Kooste kuluneilta viikoilta (vai lasketaanko jo kuukausissa?)

Olen päivät pitkät kotona naperon kanssa, enkä silti saa aikaiseksi vääntää edes pikku postauksia? Aika säälittävää. Kamera kyllä räpsii, mutta tekstin tuottaminen ja kuvien saaminen blogiin asti tuntuu ainaiselta ongelmalta. Mistähän välistä sitä nappaisi vartin ja tuhlaisi sen tähän pikku harrastukseen? Tänään kulutin vartin kuivatessani maljakollista vettä laminaatilta. Olisi voinut tulla sanomista jos olisin vain jättänyt vedet lattialle ja kertonut miehelle päivittäneeni blogia kuivaamisen sijaan ;) Kuivasin ensin lattian, heristelin sormea, naamioin kirosanat ja kannoin yliväsyneen lapsen pinnikseen ja istuin koneelle. Nyt päivitän vaikka katto tippuisi niskaan.
Viime viikkoihin on mahtunut kaikenlaista. Niilo oppi kävelemään ilman tukea (jihuu!!!), työkuvioni menivät siihen, ettei kuun lopussa tarvitsekaan enää mennä töihin (jos jotain hyvää, niin sattui parhaaseen mahdolliseen saumaan, kun kotona on pieni lapsi), vanhenin, nyt takana neljännesvuosisata elettyä elämää, kävimme miehen kanssa kaksin tsekkaamassa Trattorian Jyväskylän Lutakossa ja mitähän vielä... Ja niin, poikkesimme Ikeassa ja moikkaamassa kummitytsyä. Kuisti on edelleen kesken... Mutta siis, elämä jatkuu blogihiljaisuuksista huolimatta! :)

Hyvää laskiaistiistaita kaikille! 

 -M-