Urakka ei kyllä nopeudu tämän apulaisen ansiosta, mutta nautin pensselin heiluttelusta ihan himpun verran enemmän kuin ilman apua.
Kuistin maalaamiseen meneekin taas kauemmin kuin kuvittelin. Luulin saavani homman valmiiksi parissa päivässä, mutta mitä vielä. Illat isäntä juoksee salilla, sählyssä tai väkertää autotallin kimpussa, eikä pikkumiestä tietenkään silloin nukuta, vaan äidin on oltava viihdyttäjänä. Päivisin olen yrittänyt Niilon päiväunien aikaan maalata, mutta nekään kun eivät kestä montaa tuntia, ei etenemä ole päätä huimaava. Ja ei, päivisin en nauti tämän talkoolaisen seurasta, ihan nyt vain näin perjantain kunniaksi :)
-M-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti